Energiatehokkuusdirektiivi ja taloyhtiö: mitä etäluenta oikeasti vaatii?

Energiatehokkuusdirektiivistä kuulee usein, että kaikissa taloyhtiöissä pitäisi olla etäluettavat lämpö- ja vesimittarit vuoden 2027 alkuun mennessä. Suomen laki on tätä paljon kapeampi. Kävimme läpi, mitä lainsäädäntö oikeasti vaatii ja mitä se jättää taloyhtiön omaan harkintaan.

Miten direktiivi näkyy Suomen laissa

Direktiivin mittausta ja laskutusta koskevat vaatimukset on pantu Suomessa täytäntöön energiatehokkuuslailla (1429/2014), asunto-osakeyhtiö- ja vuokralain vesisäännöksillä sekä ympäristöministeriön asetuksella 1047/2017. Lakimuutokset tulivat voimaan 23.11.2020, ja tarkemmat säännökset antanut valtioneuvoston asetus 254/2021 tuli voimaan 29.3.2021.

EU uudisti direktiivin vuonna 2023 (EU 2023/1791). Suomessa se pantiin täytäntöön 1.1.2026 voimaan tulleella lailla 1382/2025, mutta mittausta ja laskutusta koskevat säännöt eivät muuttuneet. Hallituksen esityksen (HE 85/2025) mukaan uudelleenlaadittu direktiivi ei sisällä niihin muutoksia.

Kaukolämpömittarin on oltava etäluettava 31.12.2026 mennessä

Energiatehokkuuslain 20 §:n mukaan kiinteistöön, joka saa kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai lämpöä useamman kiinteistön yhteisestä lähteestä, on asennettava lämpöenergiamittari. 23.11.2020 lähtien asennettujen mittareiden on oltava etäluettavia. Sitä ennen asennetut mittarit on muutettava etäluettaviksi tai vaihdettava etäluettaviin viimeistään 31.12.2026 (muutoslain 787/2020 voimaantulosäännös).

Kyse on kiinteistön yhteisestä mittarista, ei asuntojen mittareista. Laki ei nimeä, kuka muutoksen tekee, joten taloyhtiön kannattaa varmistaa energiayhtiöltään, onko kiinteistön mittari jo etäluettava.

Huoneistokohtainen lämmönmittaus ei ole pakollista

Suomessa huoneistokohtaista lämmönmittausta tai kustannusten jakolaitteita ei ole säädetty pakolliseksi. Hallituksen esityksen (HE 104/2020) mukaan se ei olisi Suomen rakennuskannassa kustannustehokasta. Jos taloyhtiö kuitenkin mittaa lämmön huoneistoittain, kustannukset voidaan asetuksen 254/2021 mukaan jakaa mittarilukemien perusteella.

Lämmityskuluja voi pienentää myös ilman huoneistokohtaista mittausta. Kun lämpöä ohjataan asuntojen todellisten lämpötilojen mukaan, kaukolämpöä kuluu vähemmän. Ikaalisissa 18 asunnon vuokrataloyhtiö vähensi kaukolämmön kulutusta 10 % samalla ulkolämpötilalla ClimaPrin lämmönohjauksella. Lue Ikaalisten asiakastarina →

Vesimittarit: uusien on oltava etäluettavia, vanhoja ei tarvitse muuttaa

Uudiskohteisiin ja rakennusluvanvaraisiin putkiremontteihin asennettavien huoneistokohtaisten vesimittareiden on oltava etäluettavia, jos lupaa on haettu 23.11.2020 tai myöhemmin (ympäristöministeriön asetus 1047/2017, 10 §). Silloin myös vesimaksun on perustuttava mitattuun kulutukseen.

Jo asennettuja huoneistokohtaisia vesimittareita ei tarvitse muuttaa etäluettaviksi. Suomi käytti tässä direktiivin poikkeusmahdollisuutta, koska muutos olisi ollut kustannustehoton. Lue tarkemmin: Onko etäluettava vesimittari pakollinen taloyhtiössä?

Kulutus- ja laskutustiedot asukkaille

Kun vesi laskutetaan mitatun kulutuksen mukaan, osakkaalle ja vuokralaiselle on toimitettava tiedot vedenkulutuksesta kuukausittain, kylmä ja lämmin vesi eriteltyinä. Energiayhtiön on annettava taloyhtiölle lämmön kulutustieto vähintään neljä kertaa vuodessa ja, jos kiinteistön mittari on etäluettava, kuukausittain lämmityskauden aikana. Asukkaille lämmön kulutustietoa on annettava vain, jos huoneistossa on etäluettava lämpöenergiamittari.

Lain noudattamista valvoo Energiavirasto. Vuoden 2026 alusta se voi määrätä korjaamaan laiminlyönnin ja tehostaa määräystä uhkasakolla.

Yhteenveto: mitä laki vaatii taloyhtiöltä

Kannattaako etäluentaan siirtyä ilman pakkoa?

Usein kannattaa. Kun asukas maksaa omasta vedestään, kulutus laskee: ClimaPrin asiakkaan Avaran noin 60 kiinteistössä vedenkulutus laski noin 20 %. Etäluenta myös paljastaa vuodot ja vikaantuneet mittarit heti, eikä vasta seuraavassa vesilaskussa. Lue: Paljonko huoneistokohtainen vedenmittaus säästää?

← Kaikki artikkelit